Tallin ihmiset

Aino-Maria 

Olen harrastanut hevosia koko elämäni, ja lajikin on vaihtunut muutamaan otteeseen. Aloitin esteratsastajana, mutta ulkomaan työvuosilla Belgiassa ja Sveitsissä se vaihtui rytinällä kouluratsastukseen, kun totesin tippuneeni liian monta kertaa elämässäni. Kouluratsastuksessa jatkoin kilpailevana harrastelijana, kunnes ainut hevoseni loukkaantui. Nyt olen ilmeisesti hevosharrastajan elinkaaren loppupäässä, sillä olen siirtynyt puolivahingossa hevoskasvatuksen pariin.

Kokemus ammattitalleilta Euroopasta on jättänyt jälkensä toimintatapoihin pienimuotoisen "OCD":n ilmentymisenä. Tallissa pitää olla siistiä puhdasta ja systemaattista. Työelämässä filosofoin LEAN ideologian kautta, joka näkyy tallillakin siinä, että kaikessa tekemisessä pitää olla järki ja tavoite mukana. 

Hevosten käsittelijänä olen ammattimainen ja pikkutarkka, mutta haluan, että hevoset saavat tuoda oman persoonansa esiin. Turvallisuus on minulle ykkösasia, ja rutiinit ja asianmukaiset turvavarusteet, kuten riimut, suitset, satulat ja kuolaimet ylläpitävät turvallisuutta. 

Toimin myös hevosalan yhdistystoiminnassa, aktiivisesti aiemmin mutta nyt lähinnä "roikun mukana". Olemme nimittäin asuneet tällä maatilalla vasta (nyt 5.....) vuotta, ja työmäärään totuttautuminen on vähän syönyt aikaa muilta aktiviteeteilta... Luulen toki edelleen olevani erittäin aktiivinen ja aikaansaava yhdistystoimija!  

Jens

Olen hevosnaisen uhri, joka Ainon tavatessaan uskoi vielä, että ponista kasvaa joskus iso hevonen. Nykyisin hoituvat jo irtokengät ja loimituskin. Mieluiten kuitenkin ajan isommilla hevosvoimilla, jotka tottelevat käskyjäni, eikä niillä ole omaa tahtoa.